Teos nauttii tekijänoikeuden suojaa tyypillisesti 80–130 vuotta. Kaupallisella suoja-ajalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä ajanjaksoa, jonka aikana tekijänoikeuden haltija voi päättää teoksen käytöstä kaupallisiin tarkoituksiin. Piraattipuolueen tavoitteena on poistaa suoja-aika epäkaupallisen käytön osalta, eli sallia epäkaupallinen käyttö kokonaan. Kaupallisen suoja-ajan Piraattipuolue haluaa lyhentää 5–10 vuoteen teoksen julkaisusta.
Suoja-aikojen pidennykset kyseenalaisia
Tekijänoikeudelliset suoja-ajat ovat pidentyneet huimasti ensimmäisten tekijänoikeuslakien säätämisen jälkeen. Aluksi 1700-luvulla suoja-aika oli tyypillisesti 14 vuotta, ja suoja-ajan saattoi halutessaan uudistaa kerran. Moni jätti uudistamismahdollisuuden käyttämättä. Nykyään suoja-aika kestää tekijän eliniän ja 70 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Teos saattaa olla tekijänoikeudella suojattu hyvinkin 120 vuotta. Musiikkiesitykset nauttivat niin kutsuttua lähisuojaa, joka kestää tyypillisesti joitakin kymmeniä vuosia esityshetkestä. Suoja-aikoja on viime aikoina pidennetty hyvin kyseenalaisin perustein. Viime vuosina on EU:ssa lobattu lähisuojan pidentämistä 50 vuodesta 95 vuoteen, vaikka tutkimusten mukaan siitä ei olisi muusikoille hyötyä:
Mikäli suoja-ajan pidennys olisi jo ollut voimassa vuodesta 2007, vain yksi tai kaksi eurooppalaista artistia olisi sitä seuranneen vuoden aikana ehtinyt saada yli sata euroa ylimääräistä pidennyksen ansiosta. Jos 70 000 esittäjää todella oli “menettämässä” tulojaan seuraavan kymmenen vuoden sisään, kuten väitettiin, olisivat lisäkorvaukset jakaantuneet niin monelle taholle, etteivät ne kattaisi edes syntyneitä pankkimaksuja. – Jokapiraatinoikeus (WSOY, 2010)
Lisääntyneet korvaukset olisivatkin jakautuneet muusikoiden kannalta epäreilusti.
Aiemmin mainittu kolmen yliopiston ja yhden tutkimuslaitoksen yhteinen lausunto totesi: “Analyysimme osoittaa, että 72 % pidennyksestä koituvista hyödyistä menee neljälle suurimmalle levy-yhtiölle (Universal, Sony BMG, Warner Music, EMI), 24 % menee parhaiten menestyvälle 20 % esittäjistä, ja 4 % menee jäljellejääneille 80 % esittäjistä.” – Jokapiraatinoikeus (WSOY, 2010)
Tekijänoikeus onkin usein lähinnä levittäjän oikeus.
Nykyinen suoja-aika on selvästi ylipitkä
Kuten aiemmin todettu, tekijänoikeus kestää nykyisin tekijän eliniän ja 70 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Musiikkiesityksiä ja valokuvia koskee lähisuoja, joka kestää 50 vuotta esityksestä tai kuvan ottamisesta. Musiikkiesitysten lähisuoja on pitenemässä 70 vuoteen. Vielä 1990-luvun alussa lähisuoja oli Suomessa 25 vuotta. Nykyiset suoja-ajat ovat järjettömän pitkiä, mutta millainen suoja-aika olisi perustellumpi?
Eri kulttuurialoja koskevat arviot ovat suhteellisen yksimielisiä siitä, että valtaosa teoksista tuottaa kaikki merkittävät tulonsa vain muutaman vuoden aikana. Pisimpään myyvät pääasiassa tunnettujen tekijöiden teokset. – Jokapiraatinoikeus (WSOY, 2010)
Tekijänoikeuden sopivaa kestoa on yritetty arvioida myös tieteellisesti:
Teoreettisen mallin rakennettuaan Pollock turvautui useisiin eri lähteisiin arvioidakseen sitä, miten paljon teosten ikääntyminen vähentää niiden kysyntää käytännössä. Hän päätyi tulokseen, jonka mukaan todennäköisin optimikesto tekijänoikeudelle on noin 15,5 vuotta julkaisusta. Lisäksi hän arvioi, että optimisuoja-aika olisi 50 prosentin todennäköisyydellä vielä tätä lyhyempi. – Jokapiraatinoikeus (WSOY, 2010)
Piraattipuolue haluaa lyhentää suoja-ajan 5–10 vuoteen teoksen julkaisusta. Piraattipuolueen näkemyksen mukaan siten saavutettaisiin sopiva tasapaino tekijöiden yksityisten ja yhteiskunnan yleisten intressien välille. Tieteen edistyksen ja ihmiskunnan henkisen pääoman kartuttamisen kannalta tekijänoikeussuojan tulisi olla niin lyhyt kuin mahdollista.
Tekijänoikeus yksinoikeutena
Tekijänoikeus on monopoli, eli yksinoikeus määrätä tietyn teoksen käytöstä. Tämä on oikeus- ja taloustieteessä tunnettu perusasia:
“Immateriaalioikeudet ovat yksinoikeuksia, joiden avulla voidaan turvata henkisen työn tulosten taloudellinen hyödyntäminen. Oikeus on tavallaan kielteinen: mikäli työn tulosta saa laillisesti hyödyntää, voi yksinoikeuden haltija kieltää muilta hyödyntämisen.” – Pirkko-Liisa Haarmann & Marja-Leena Mansala, Immateriaalioikeuden perusteet (Talentum 2007)
“Määräaikaisen yksinoikeuden turvin valmistaja voi hinnoitella tuotteensa siten, että myös kiinteät kustannukset tulevat katetuiksi. Yhteiskunnan kannalta ongelmana on kuitenkin tekijänoikeuteen liittyvä monopolivoima. Miten varmistetaan se, ettei tuottaja aseta hintaa korkeammaksi, kuin mikä riittää kiinteiden kustannusten varmistamiseen?” – Matti Pohjola, Jukka Pekkarinen, Pekka Sutela, Taloustiede (WSOY Oppimateriaalit 2006)
Tekijälle tai levittäjäyhtiölle jäävää yksinoikeutta pidetään tarpeellisena:
On ajateltu, että se on tarpeen luomisen tueksi, koska kulttuuriteoksen kohdalla teoksen kopiointi on selkeästi helpompaa kuin ensikappaleen valmistaminen. Mikäli kirjan kirjoittamiseen tai levyn äänittämiseen menee vuosi, myynnin lisäksi tarvitsee kattaa sen ajan elin- ja muut kustannukset. Mikäli kuka tahansa pääsee välittömästi kilpailemaan teoksen valmistajan kanssa, kilpailijoiden kulut ovat alkuperäistä valmistajaa pienemmät ja ne voivat pakottaa tämän myymään hinnalla, joka ei enää ole kannattava. Tämän vuoksi tarvitaan väliaikainen monopoli, joka varmistaa sen, että tekijöille on kannattavaa käyttää aikaansa uusien kulttuuriteosten luomiseen. – Jokapiraatinoikeus (WSOY, 2010)
Kuten mikä tahansa monopoli, tekijänoikeus on kuitenkin yksittäisen kuluttajan näkökulmasta lähtökohtaisesti haitallinen. Se kannustaa tarjoamaan tuotetta mahdollisimman huonoin ehdoin, koska lain myöntämä yksinoikeus takaa sen, että kilpailijoita ei ilmaannu. Tekijänoikeus nostaakin teosten hintoja:
Tutkimuksessa todettiin, että suurten kustantamoiden julkaisemista kirjoista suojatut teokset maksoivat keskimäärin 8,90 dollaria ja suojaamattomat 6,30 dollaria. Vallitseva tieteellinen käsitys on, että tässä tutkimuksessa löydetty hintaero on suunnilleen oikea. – Jokapiraatinoikeus (WSOY, 2010)
Esimerkiksi tekijänoikeuden kuluttajien kannalta haitallisista vaikutuksista sopii e-kirjojen eli sähköisten kirjojen myynti. Itse asiassa kyse on usein vuokrauksesta, ei myynnistä. Yritykselle jää oikeus lakkauttaa palvelunsa tai poistaa kirja valikoimistaan, ja tällöin kirjat häviävät myös asiakkaan “sähköisestä kirjahyllystä”. Mikäli kustantajat katsoisivat sen itselleen taloudellisesti kannattavaksi, ne voisivat aivan hyvin lopettaa fyysisten kirjojen myynnin kokonaan ja siirtyä pelkästään sähköisten kirjojen vuokraamiseen. Tällöin tilanne muuttuisi katastrofaaliseksi. Kustantajilla olisi täysi valta vaikuttaa kuluttajan sähköisen kirjahyllyn sisältöön. Jos suoja-aika olisi hyvin lyhyt, kirjaa myymään ilmaantuisi pian kilpailijoita, jolloin paine kuluttajan kannalta reilumpien käyttöehtojen omaksumiseen kasvaisi.
Tekijänoikeuden suoja-ajan lyhentäminen vähentäisi yksinoikeuden luonteesta johtuvia kuluttajalle haitallisia vaikutuksia. Suoja-aikaa pitäisi kuitenkin lyhentää huomattavasti, jotta vaikutus olisi merkittävä.
Tekijöiden taloudellisesta asemasta
Miten jo nyt pienituloisten tekijöiden pitäisi ansaita elantonsa? On tehtävä ero tekijöiden ja teosten ympärillä liiketoimintaa harjoittavien yritysten välille. Yritykset toimivat markkinoilla yrittäjän riskillä. Niiden on onnistuttava myymään sellaisia tuotteita ja palveluita, joista ihmiset ovat valmiita maksamaan. Nykyisille liiketoimintamalleille on vaihtoehtoja (ks. esim. Jokapiraatinoikeus, 2. luvun loppu). Ilmaisjakelun kanssa on sitä paitsi helppo kilpailla. On itse asiassa hyvin epätavallinen tilanne, että ihmiset kokevat ilmaispalvelun maksullista laadukkaammaksi. Harva mieltää roskisdyykkauksen kaupassa käymistä kätevämmäksi vaihtoehdoksi elintarvikkeiden hankkimisessa. Roskisdyykkauksen syyt ovatkin taloudellisia tai ideologisia. Kaupallisen teosten levityspalvelun olisi helppo ohittaa vertaisverkot laadussa, valikoiman laajuudessa, toimintavarmuudessa ja latausnopeuksissa. Nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä ei kuitenkaan luo kannustimia palveluiden kehittämiseen.
Yhteiskunnan tuki on yksi mahdollisuus kompensoida tekijänoikeuksien lieventämisen mahdollisia haittavaikutuksia. Jo nyt esimerkiksi Suomen elokuva-ala porskuttaa pitkälti Suomen elokuvasäätiön veikkausvoittovaroista maksamilla tuilla. Mikäli tekijänoikeuksien löysentäminen aiheuttaisi joillekin kulttuurialoille vakavia vaikeuksia, yhteiskunnan tukea kyseisille aloille voitaisiin lisätä, jos alojen säilyttämistä elinvoimaisina pidettäisiin yhteiskunnallisesti tärkeänä.
Entä sitten tekijöiden taloudellinen asema?
Pyrkimyksessä suoda huonosti maksavien tai epävarmojen ammattien harjoittajille vakaammat ja paremmat tulot ei itsessään ole mitään väärää. Se tulisi kuitenkin toteuttaa tavalla, joka kohdistuu kaikkien epävarmojen ammattien harjoittajiin, ei vain kulttuurialaan. – Ei kuitenkaan voida tukea vain tiettyä ryhmää antamalla heille yksityinen “verotusoikeus”. Se syrjii kaikkia niitä, jotka haluaisivat tehdä elantonsa jollakin muulla taloudellisesti epävarmalla alalla. – Jokapiraatinoikeus (WSOY, 2010)
Eikö tekijöillä ole kuitenkin oikeus saada työstään palkkaa? Eikö Piraattipuolueen malli riistäisi tekijöiltä tämän oikeuden?
Tekijällä on luonnollisesti negatiivinen oikeus saada rahaa teostensa jokaisesta käyttökerrasta. Mikäli hänelle halutaan maksaa siitä vapaaehtoisesti, sen kieltämiseen ei ole mitään syytä. Sen sijaan positiivinen oikeus saada jokaisesta käyttökerrasta rahaa on eri asia. Voidaan perustellusti väittää, että tekijälle on tarpeen suoda väliaikaisesti tällainen oikeus, jotta hän voisi saada teoksistaan enemmän rahaa ja tuottaisi enemmän teoksia. Tätä voi ajatella ikään kuin minimipalkan kaltaisena varauksena, jolla annetaan mahdollisuus tietyn perustoimeentulon hankkimiseen. Ei kuitenkaan ole selkeää syytä, miksi positiivista oikeutta saada joka käyttökerrasta rahaa tulisi pitää perusoikeutena itsessään. Muilla ammatinharjoittajilla ei ole sellaista oikeutta. Muurari saa tunti- tai keikkapalkan, ei provikkaa jokaisesta ostotapahtumasta, joka hänen rakentamassaan ostoskeskuksessa tapahtuu. – Jokapiraatinoikeus (WSOY, 2010)
On siis valittava, haluammeko antaa tiettyjen alojen työntekijöille poikkeuksellisia etuoikeuksia koko yhteiskunnan kustannuksella, vai toteutammeko unelman yhteiskunnasta, jossa kaikki tieto ja kulttuuri on kenen tahansa saatavilla, yhden klikkauksen päässä.