Päävalikko

Telecoms package - kysymyksiä ja vastauksia

Huomautus: Tämä kirjoitus ei ole juristin laatima. Telecoms packageen sisältyvät säädösehdotukset ovat lainsäädännöllistä EU-slangia, jossa välillä olennaisempaa on se, mitä siinä ei sanota kuin se, mitä siinä sanotaan. Piraattipuolue ei takaa kaikkien yksityiskohtien oikeellisuutta, mutta pääkohdat pitävät paikkansa. Lainausmerkeissä olevat suomennokset ovat omia epävirallisia käännöksiä.

Kirjoituksessa on käytetty lähteenä Monica Hortenin kaavioita ja La Quadratude du Net'n telemarkkinapakettiin liittyvää aineistoa. Tiedot on pyritty tarkistamaan mahdollisimman hyvin.

Mikä on "telecoms package"?

Telecoms Package tai telemarkkinapaketti tarkoittaa viittä sähköistä viestintää ja sähköisiä viestintämarkkinoita käsittelevää Euroopan unionin direktiiviä koskevaa muutosesitystä, joka on käsiteltävänä EU:ssa. Direktiivit, joita muutetaan, ovat käyttöoikeusdirektiivi (2002/19/EY), valtuutusdirektiivi (2002/20/EY), puitedirektiivi (2002/21/EY), yleispalveludirektiivi (2002/22/EY) ja sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi (2002/58/EY).

Telemarkkinapaketti koostuu kolmesta direktiiviehdotuksesta (KOM(2007) 697, KOM(2007) 698 ja KOM(2007) 699). Ehdotuksista yksi muuttaa käyttöoikeus-, valtuutus- ja puitedirektiiviä ja toinen yleispalveludirektiiviä ja sähköisen viestinnän tietosuojadirektiiviä. Kolmannessa ehdotuksessa esitetään Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomaisen (European Electronic Communications Market Authority, EECMA) perustamista.

Telemarkkinapaketti on ongelmallinen sananvapauden ja internetin vapauden kannalta. Sen yhteydessä on myös pyritty ajamaan tekijänoikeusrikkomuksista epäiltyjen nettiyhteyksien katkaisemista ilman oikeuden päätöstä. Paketti ei suojaa riittävästi netinkäyttäjien viestintäsalaisuutta eikä yksityisyyden suojaa ja sallii valtioiden säätää sensuurilakeja.

Telemarkkinapaketin keskeinen ongelma on se, että siinä ei määritellä yksiselitteisesti netinkäyttäjien oikeuksia, eikä se siten turvaa perusoikeuksien toteutumista. Telemarkkinapaketti saattaa edistää kehitystä, jossa palveluntarjoajat alkavat aiempaa enemmän rajoittaa asiakkaidensa netinkäyttöä esimerkiksi omien kaupallisten intressiensä vuoksi, estämällä tiettyjen (esim. kilpailijoiden) palvelujen käyttöä.

Pakottaako se jäsenmaat tekemään jotain?

Telemarkkinapaketti ei pakota jäsenmaita säätämään internetin käyttäjien oikeuksia rajoittavia lakeja. Se kuitenkin toteaa, että monenlainen käyttäjien oikeuksien rajoittaminen ei ole ristiriidassa EU-lainsäädännön kanssa. Telemarkkinapaketti varmistaa status quon, eli sen, että jäsenmaat voivat halutessaan rajoittaa internetin käyttäjien oikeuksia.

Telemarkkinapaketti sallii jäsenmaiden säätää sensuurilakeja (kuten laki lapsipornografian levittämisen estotoimista Suomessa). Pääsy "laittomiin sisältöihin", joita voisivat olla vaikkapa vertaisverkkosivustot, voidaan estää jos jäsenmaa sitä itse haluaa.

Telemarkkinapaketti sallii jäsenmaiden säätää internetin käyttöä rajoittavia lakeja, mutta ei pakota siihen. Paketin ei itsessään pitäisi juuri muuttaa nykyistä tilannetta. Toki on mahdollista, että Suomen hallitus päättää sen innoittamana ryhtyä ajamaan tiukempaa lainsäädäntöä. Se on kuitenkin siinä tapauksessa hallituksen oma valinta, ei EU:sta saneltu pakko. Lakipaketin huono puoli on juuri se, että se saattaa rohkaista sensuuri-intoisia hallituksia lainsäädännön kiristyksiin omissa maissaan.

Pakottaako se palveluntarjoajat tekemään jotain?

Telemarkkinapaketti ei pakota palveluntarjoajia minkäänlaisiin sensuuritoimiin. Se kuitenkin jättää tilaa sille, että jäsenmaa voi lainsäädännössään antaa palveluntarjoajille oikeuden sensurointiin. Tämäkin vain vahvistaa status quon, sillä joissakin EU:n jäsenmaissa palveluntarjoajat voivat rajoittaa pääsyä monenlaisiin palveluihin. Jotkut palveluntarjoajat estävät vertaisverkkoja, toiset taas, joilla on puhelinliittymäbisneksessä näppinsä pelissä, ovat rajoittaneet Skypen käyttöä. Telemarkkinapaketti ei tuomitse tällaista toimintaa, mutta ei myöskään velvoita siihen mitenkään. Samalla paketti velvoittaa mainitsemaan tällaisista rajoituksista käyttösopimuksissa. Suomen lainsäädäntö ei toistaiseksi salli tällaisia rajoituksia, eikä telemarkkinapaketti suoraan muuta tilannetta.

Telemarkkinapaketissa olevat velvoittavat säännökset liittyvät lähinnä telepalveluiden laatuun, kuten puhelinnumeron siirrettävyyteen ja siihen, mitä asioita käyttösopimuksissa pitää mainita. Monet näistä säädöksistä ovat kuluttajien kannalta hyödyllisiä.

Mitä siinä sanotaan valtioiden harjoittamasta nettisensuurista?

Telemarkkinapaketti sallii jäsenmaiden säätää sensuurilakeja (kuten laki lapsipornografian levittämisen estotoimista Suomessa). Säädösehdotuksen mukaan jäsenmaiden täytyy "edistää loppukäyttäjien mahdollisuuksia oman valintansa mukaan käyttää kaikkea laillista sisältöä". "Laillisen sisällön" korostaminen monessa kohtaa on melko hämärää. Käytännössä se tarkoittaa ilmeisesti sitä, että jäsenmaa voisi halutessaan sensuroida kaikkea "laitonta sisältöä", mikä saattaisi tarkoittaa vaikkapa laittomasti jaossa olevia teoksia. Se, mitkä sisällöt ovat laittomia, riippuu sitten jäsenmaan lainsäädännöstä.

Säädösehdotuksen mukaan jäsenmaat voivat "ottaa käyttöön käyttäjien palveluihin ja sovelluksiin pääsyyn liittyviä toimenpiteitä", eli rajoittaa pääsyä, ja myös sallia palveluntarjoajien rajoittaa pääsyä tiettyihin palveluihin. Rajoitusten tulee kuitenkin "kunnioittaa perusoikeuksia" (sanahelinää?). Hyvänä puolena esitys pakottaisi palveluntarjoajat ilmoittamaan käyttösopimuksissa minkä tyyppiset sivustot tai palvelut on estetty. Tämä lienee tulkittavissa niin, että vastaisuudessa suomalaisten palveluntarjoajien tulisi käyttösopimuksissa ilmoittaa "lapispornosivustojen" "sensuroinnista".

Mitä siinä sanotaan palveluntarjoajien tai yhteisötilaajien harjoittamasta nettisensuurista?

Joissakin EU:n jäsenmaissa palveluntarjoajat voivat rajoittaa pääsyä monenlaisiin palveluihin. Jotkut palveluntarjoajat estävät vertaisverkkoja, toiset taas, joilla on puhelinliittymäbisneksessä näppinsä pelissä, ovat rajoittaneet Skypen käyttöä. Telemarkkinapaketti ei tuomitse tällaista toimintaa, mutta ei myöskään velvoita siihen mitenkään. Samalla paketti velvoittaa mainitsemaan tällaisista rajoituksista käyttösopimuksissa. Suomen lainsäädäntö ei toistaiseksi salli tällaisia rajoituksia, eikä telemarkkinapaketti suoraan muuta tilannetta.

Jotkut ovat ilmeisesti käsittäneet tämän väärin niin, että palveluntarjoajien olisi pakko tarjota ainoastaan jotain rajoitettuja "paketteja" käyttäjille. Mistään tällaisesta ei ole kuitenkaan kyse. Telemarkkinapaketti ei tee internetistä maksu-tv:n kaltaista tilauspalvelua (toisin kuin välillä on peloteltu).

Telemarkkinapaketti korostaa loppukäyttäjän oikeutta päästä kaikkiin haluamiinsa (laillisiin) sisältöihin. Toisin päin käännettynä tämä tarkoittaa sitä, että loppukäyttäjä voi rajoittaa niitä sisältöjä, joihin hän voi päästä käsiksi (esim. lapsilukkojärjestelmät). Koska myös yhteisötilaajat ovat ilmeisesti loppukäyttäjiä, telemarkkinapaketti sallii yhteisötilaajien rajoittaa verkon käyttöä mielivaltaisesti. Tämä ei kylläkään muuta nykyistä tilannetta. Käyttösopimuksilla yhteisötilaaja voi jo nyt (myös Suomessa) rajoittaa verkon käyttöä mielin määrin.

Mitä siinä sanotaan viestintäsalaisuudesta ja yksityisyyden suojasta?

Pelkona on ollut (La Quadratuden muistio, s. 5–6), että palveluntarjoajat alkaisivat yhä enemmän rajoittaa tai hidastaa nettiliikennettä, esim. nettipuheluita (VoIP) ja vertaisverkkoliikennettä tai mitä tahansa muuta liikennettä, esimerkiksi tarkoituksenaan suosia omiaan ja rajoittaa kilpailevia palveluja. Palveluntarjoajat saattavat myös käyttää siinä sellaisia liikenteen tunnistusmenetelmiä (deep packet inspection), jotka vaarantavat vakavasti netinkäyttäjien viestintäsalaisuuden. Telemarkkinapaketti ei ilmeisesti riittävästi estä mahdollisia viestintäsalaisuuden ja yksityisyyden suojan heikennyksiä.

Mitä siinä sanotaan tekijänoikeusrikkomuksista epäiltyjen nettiyhteyksien katkaisemisesta?

Säädösehdotuksen piti alun perin sallia verkkoyhteyden katkaisu "toimivaltaisen viranomaisen" päätöksestä (oikeampi suomennos olisi ehkä "toimivaltainen taho"), eli ilman oikeudenkäyntiä. Euroopan parlamentti hyväksyi kuitenkin sellaisen muotoilun, jossa edellytetään oikeuden päätöstä, eli tyrmäsi Ranskassa valmistellun "kolmesta poikki" -lain ja vastaavan tyyppisen lainsäädännön. Säädösehdotuksen mukaan jäsenmaiden on kuitenkin "rohkaistava luotettavien oikeuden ulkopuolisten keinojen käyttöä". Tämä tarkoittanee vihreää valoa ainakin oikeudenhaltijoiden suojelurahabisnekselle (kiristetään rahaa vastineeksi siitä ettei viedä asiaa oikeuteen).

Viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) ja eräät muut tahot ovat väittäneet, että parlamentin hyväksymä netinkäyttäjien oikeusturvan takaava kanta edellyttäisi oikeuden päätöstä myös silloin, kun puututaan viestintään esimerkiksi roskapostisuodatuksella tai verkon teknisen ylläpidon yhteydessä (Lex Nokia käsitteli myös näitä asioita). Lindénin esittämä kanta on outo. Parlamentin hyväksymässä kannassa todetaan, että netinkäyttäjien perusoikeuksia voidaan rajoittaa vain oikeuden päätöksellä, ja viitataan EU:n perusoikeuskirjaan, jossa taas viitataan Euroopan ihmisoikeussopimukseen. On vaikea ymmärtää, millä tavalla olisi ihmisoikeussopimuksen hengen tai kirjaimen vastaista suorittaa verkkojen ylläpitoon liittyviä teknisiä toimenpiteitä tai roskapostisuodatusta. Sellaisia toimia tuskin voidaan pitää netinkäyttäjän perusoikeuksien rajoittamisena, vaan ennemminkin niiden edistämisenä (viestintämahdollisuuksien turvaaminen ylläpitämällä verkkoja). Joka tapauksessa niin kauan kuin paketti on käsiteltävänä, tämän kohdan sisältöä voidaan vielä muuttaa ja hioa sopivaksi.

Mitä muuta siinä sanotaan tekijänoikeuksista?

Säädösehdotuksen mukaan jäsenmaiden täytyy "edistää loppukäyttäjien mahdollisuuksia oman valintansa mukaan käyttää kaikkea laillista sisältöä". "Laillisen sisällön" korostaminen monessa kohtaa on melko hämärää. Käytännössä se tarkoittaa ilmeisesti sitä, että jäsenmaa voisi halutessaan sensuroida kaikkea "laitonta sisältöä", mikä saattaisi tarkoittaa vaikkapa laittomasti jaossa olevia teoksia. Se, mitkä sisällöt ovat laittomia, riippuu sitten jäsenmaan lainsäädännöstä. Käytännössä telemarkkinapaketti näyttää vihreää valoa jäsenmaille, jotka haluavat vaikkapa sensuroida The Pirate Bayn kansalaisiltaan.

Telemarkkinapaketti rohkaisee jäsenmaita toteuttamaan sellaisia järjestelyitä, joissa palveluntarjoajat pakotettaisiin postittamaan asiakkailleen viihdeteollisuuden ja tekijänoikeusjärjestöjen propagandaa "tavanomaisen asiakkaiden kanssa tapahtuvan viestinnän yhteydessä". Tulevaisuudessa palveluntarjoajan nettilaskun mukana saattaa siis tupsahtaa oikeudenhaltijoiden tekijänoikeusvalistusta.

Mikä on Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomainen eli EECMA?

Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomaisen (European Electronic Communications Market Authority, EECMA) on uusi EU-virasto, joka säätelisi sähköisen viestinnän markkinoita. Se korvaa nykyisen ERG:n (European Regulators Group). On huhuttu, että sillä olisi jotain valtaa "valvoa netin sisältöjä". Nämäkin huhut lienevät vain huhuja. Direktiiviehdotuksesta ilmenee, että EECMA:n toimialaan kuuluisi lähinnä sellaisia tehtäviä kuin "lausuntojen antaminen", "keskusteluissa avustaminen" ja "neuvojen antaminen", joskin se myös ratkoisi sähköisen viestinnän alalla syntyviä markkinariitoja ja sillä olisi valtaa Euroopan laajuisten radiotaajuuksien jaossa. EECMA:n mahdollinen kielteinen vaikutus voisi ilmeisesti korkeintaan liittyä siihen, että se voisi omasta puolestaan suositella vaikkapa joitakin piratismin vastaisia toimenpiteitä. Toki siitäkin voidaan olla montaa mieltä, tarvitaanko tällaista elintä ylipäätään.

Miten paketti on edennyt ja miten se etenee?

Telemarkkinapaketti hyväksyttiin Euroopan parlamentin I käsittelyssä 24.9.2008. Parlamentti päätyi vastustamaan "kolmesta poikki" -lakeja. Parlamentista paketti siirtyi ministerineuvoston käsittelyyn. Ministerineuvosto päätti kantansa 9.2.2009 ja hylkäsi parlamentin esittämät perusoikeuksia puolustavat muutokset. Koska ministerineuvosto ei hyväksynyt parlamentin kantaa, paketti siirtyi parlamenttiin II käsittelyyn. Paketti oli 21.4.2009 parlamentin teollisuusvaliokunnan käsittelyssä ja 6.5. täysistunnon käsittelyssä. Parlamentti hyväksyi jälleen kerran "kolmesta poikki" -lakeja vastustavan kannan, äänin 407–57. Nyt ollaan juuri La Quadratuden kaavion kohdassa 16., ja seuraavksi edetään siitä eteenpäin.

Koska EU:n yhteispäätösmenettelyssä lain läpimeno edellyttää sitä, että parlamentti ja ministerineuvosto pääsevät yhteisymmärrykseen, laki etenee seuraavaksi taas ministerineuvostoon. Jos ministerineuvosto hylkää jälleen parlamentin muutokset, mikä lienee todennäköistä, perustetaan sovittelukomitea, jossa parlamentin ja neuvoston kannat yritetään sovittaa yhteen. Sovittelu jää kesäkuisten eurovaalien jälkeen aloittavan uuden parlamentin tehtäväksi. Paketin eteneminen sovitteluun tarkoittaa, että sen sisältö voi vielä muuttua parempaan tai huonompaan suuntaan.

Mitä asialle voidaan tai pitäisi nyt tehdä?

Parlamentin ja ministerineuvoston toisistaan poikkeavien kantojen yhteensovittamista varten perustetaan jossain vaiheessa erityinen sovittelukomitea. Kun se aloittaa työnsä, on aika lähestyä sen jäseniä ja sekä Suomen hallituksen ja eduskunnan EU-kannoista päättäviä tahoja että Euroopan parlamentin suomalaisia edustajia. Sitä ennen on syytä keskittyä levittämään tietoa asiasta, ja yrittää nostaa telemarkkinapaketti kunnolla julkiseen keskusteluun. Kertokaa kavereille, kirjoittakaa blogehin ja keskustelupalstoille, lähettäkää juttuvinkkejä tiedotusvälineille, kirjoittakaa yleisönosastoille!